Venäjän armeija on pudottanut  miesvahvuuttaan Neuvostoliiton ajoista kolmasosaan, joka
on nykyisin n. 1 milj miestä . Jos Suomen sotilaat ovat edelleen yhtä rautaisia kuin viime sodassa,
niin Suomen sota-ajan armeijan vahvuudeksi riittäisi 100 000 miestä. 
Kun puolustettiin talvisodassa Neuvostoliiton armeijan hyökkäystä, niin Suomen armeija vahvuus oli
275 000 miestä, joista osalla oli aseenaan vain kokardi, puukko ja leijonavyö, tällöin Neuvostoliiton armeijan koko oli n. 3,8 milj.miestä.
Kun lähdettiin hyökkäämään Neuvostoliittoon jatkosodassa niin Suomen armeijan vahvuus oli 476 000 miestä, mutta huonosti kävi. Toisin sanoen, jos meillä on tarkoitus vain puolustaa maamme rajoja, niin pienempikin armeijan vahvuus riittää .
 Jos liitymme Natoon ja jos Venäjän ja USA:n riidat johtavat sotaan, niin taistelut tullaan käymään mm. Suomen tantereella .
Euroopassa vain Kreikalla, Kyproksella ja Suomella on laaja yleinen asevelvollisuus.
Suomessa voidaan järjestää kutsunnat, mutta vain kaikkein innokkaimmat otetaan armeijaan,
turha sinne on ottaa lintsareita.
Asevelvollisten menettämien työtulojen aiheuttama kansantaloudellinen kustannus on noin prosentin bruttokansantuotteesta. Esimerkiksi työuran aloittaminen voi viivästyä asevelvollisuuden takia yhden ihmisen kohdalla 6–24 kuukautta, mikä tarkoittaa merkittäviä henkilökohtaisia palkka- ja eläkemenetyksiä.
Kun yhä suurempi osuus ikäluokasta vapautuu työmarkkinoiden käyttöön, helpottuu myös ns. huoltosuhde: työssäkäyvien määrä suhteessa ei-työssäkäyvien määrään kasvaa.
Lisäksi tulemme tarvitsemaan lisää työvoimaa , miksi hankkia sitä ulkomailta tai pistää eläkeläiset töihin, koska meillä on kotonakin käytössä nuori työvoimareservi.